Istuin junassa matkalla Pasilasta Keran asemalle.
Konduktööri hyöri käytävällä ja tunnelma oli vapautunut. Silti konduktöörissä oli jokin
outo vivahde. Hän hymyili koulutytöille rohkaisevasti ja luonnollisen
oloisesti, mutta jokin miehessä jätti vierauden tunteen. Aivan kuin hän ei
olisi ollut kokonaan läsnä, aivan kuin jokin pieni, mitättömän oloinen
mutta silti oleellinen asia olisi ollut toisin. Hänen askelluksessaan oli
jotain erikoisen kevyttä ja ilmavaa. Kun hän saapui kohdalleni ja kumartui
naksauttamaan ystäväni seutulipun, minä tajusin sen: Konduktöörin pää oli tehty
marsipaanista!
keskiviikko, 29. marraskuu 2006
Kommentit