Eilen kavin teatterissa. Kappale oli heikko eika paidassani ollut kaulusta, mutta modernissa esityksessa
ketaan ei tuntunut kiinnostavan. Naytelman keskiossa oli mies jolla oli monia ongelmia joita han yritti selvittaa
hautausmaalla. Lavastuksessa oli kaytetty sinista lasimurskaa ja valtaisia lasilevyja joista tuli mieleen kaupan
ikkunat. Lasilevyjen valiin valutettiin jollakin salaperaisella konstilla vetta, vaikutelma oli hieno ja syksyinen, vaikka vesijohtojen huminan saattoi kuulla.  

Esityksen ajan vieressani istui nainen joka raapi kasivarsiaan pakonomaisesti. Valilla nainen lopetti raapimisen ja naina hetkina hanen vierustoverinsa paikkasi syntyvan aanellisen tyhjion hengittamalla oikein raskaasti. Nauramaan yleiso aityi vain naytelman tuhmimmassa kohtauksessa jossa paahenkilon rakastajatar, kuolema, yritti ottaa talta suihin.